Oulun kaupunki
Yliopistokaupunki Oulu on vetovoimainen osaamiskeskus. Kaupungin elinkeinoelämän vahvuuksia ovat huipputeknologiaosaaminen sekä puu-, paperi- ja terästeollisuus. Oulujoen suulla, Pohjanlahden rannalla sijaitseva Oulun kaupunki on Pohjois-Suomen suurin kaupunki.
Tietoa Oulun kaupungista
| Perustettu | 1605 | |
|---|---|---|
| Väestö | 129 011 asukasta | (31.12.2006) |
| Pinta-ala | 380,39 km2 | |
| Maapinta-ala | 369,43 km2 | |
| Vesipinta-ala | 10,96 km2 | (sisävesiä) |
| Asukastiheys | 339 asukasta/km2 |
| Tuloveroprosentti | 18,00 % | (v. 2007) |
|---|---|---|
| Yleinen kiinteistöveroprosentti | 0,60 % | (v. 2007) |
| Kaupunginjohtaja | Matti Pennanen | |
|---|---|---|
| Kotisivut | www.oulu.fi | |
| Sähköposti | keskusvirasto.kirjaamo@ouka.fi |
Oulun sijainti
| Lääni | Oulun lääni | |
|---|---|---|
| Maakunta | Pohjois-Pohjanmaan maakunta |
Oulun historia
Kaupungin juuret vanhalla kauppapaikalla
Oulu-nimi tulee saamenkielisestä tulvavettä tarkoittavasta sanasta. Kaupunki sijaitsee Oulujoen suistossa Pohjanlahden rannalla, joka paljastui merestä 3000-luvulla eKr. Oulujoen suu on ikivanha kauppapaikka, ja vuonna 1375 sinne rakennettiin Kastellin linna Ruotsin vallan sotilaalliseksi tueksi Novgorodia vastaan. Asukkaita seudulle muutti erityisesti Lounais-Suomesta. Pari sataa vuotta myöhemmin, 1590, perusti Pietari Bagge Oulunlinnan.
Oulun kaupungin perusti Ruotsin kuningas Kaarle IX vuonna 1605 mantereelle Linnansaarta ja linnaa vastapäätä. Viisi vuotta myöhemmin hän antoi Oululle kaupungin etuoikeudet, ja vuoteen 1651 mennessä asukasluku oli noin 400. Samalta ajalta ovat myös kaupungin vanhimmat kartat sekä ruutukaavasuunnitelmat. Vuosikymmenen alussa Oulussa raivosi kaksi tulipaloa, joiden jäljiltä tuhoutunut raatihuone rakennettiin uudelleen. Raatihuone oli kaupungin hallinnon ja oikeudenhoidon keskuspaikka, ja sen tornissa oli tunteja näyttävä kello sekä vankila. Muita yleisiä rakennuksia olivat kirkko ja lastenkoulu.
Oulu kehittyy hävityksestä ja tulipaloista huolimatta
Isonvihan aikaan 1714-1721 Oulu jäi taistelevien ruotsalaisten ja venäläisten väliin "ei kenenkään maaksi", jota kasakkapartiot kävivät useaan otteeseen hävittämässä ja ryöstelemässä. Oulun kaupunki ja Oulun linna poltettiin 1715. Sodan päätyttyä Oulun tiloista oli autioina noin 40 prosenttia. Vihollinen surmasi siviilejä ja vei parasta työvoimaa pakkotyöhön.
Vuonna 1765 Oulu sai tapulikaupunkioikeudet. Ulkomaan vientikauppa vapautui, mutta kaupunkiin ei saanut tulla ulkomaisia laivoja. Tärkeimpiä vientitavaroita olivat terva, puutavarat, lohi ja voi, tuontitavaroita puolestaan suola, tupakka, väkijuomat, sokeri sekä siirtomaatavarat, kuten hedelmät, kahvi, tee ja kaakao. Vuonna 1776 Oulusta tuli Oulun läänin pääkaupunki ja asukasluku oli noin 2 400.
Suurin osa puutalo-Oulusta tuhoutui vuonna 1822 tulipalossa. Perustuksiaan myöten paloi 330 taloa, ja vain 65 säästyi. Oulun Wiikko-Sanomia alkoi ilmestyä maan kolmantena suomenkielisenä lehtenä vuonna 1829. Lehti oli suomenkielinen huolimatta siitä, että sivistyneistö puhui enimmäkseen ruotsia vuosisadan loppupuolelle asti. Oulu oli myös Suomen ensimmäisen aikakauslehden Mehiläisen koti. Lehden toimittaja oli Elias Lönnrot.
1874 aloitti toimintansa Oulun kansakoulu, ja vuotta myöhemmin Oulun ensimmäinen uuden kunnallisasetuksen mukainen kaupunginvaltuusto. Heti ensimmäisten vaalien jälkeen alkoivat Oulussa kielipuolueiden väliset puolueriidat. 1800-luvun loppupuolella kaupungissa rakennettiin suuri purjelaiva Toivo ja perustettiin Veljekset Åströmin nahkatehdas, jolla vuosisadan lopulla oli jo lähes 600 työntekijää. Rautatie Ouluun valmistui vuonna 1886, ja vuotta myöhemmin asukasluku oli ensimmäisen kerran yli 10 000.
Oulu sotien aikaan
Sisällissodan melskeissä suojeluskunnan ja punakaartin joukot kävivät Oulussa taisteluja tammi-helmikuussa 1918. Taistelut päättyivät valkoisten voittoon ja vankileirin perustamiseen Raatinsaareen. Kuolleita oli Oulussa vähän muihin maan asutuskeskuksiin verrattuna.
Talvisodassa Oulussa oli useita ilmahälytyksiä, mutta vain kaksi neuvostoliittolaiskoneiden pommitusta 1.1. ja 21.1.1940. Jatkosodassa Oulu oli saksalainen varuskuntakaupunki. Kaupunki oli silti suomalaisten sotilas- ja siviiliviranomaisten johdossa. Enimmillään Oulussa oli yli 4 000 saksalaista, ja siellä toimi muun muassa suomalaisten ja saksalaisten sotasairaaloita. Alppilan kaupunginosan nimi juontuu saksalaisajoilta. Suurimmat tuhot aiheutuivat neuvostoliittolaiskoneiden pommituksissa helmikuussa 1944. Kun välirauha Suomen ja Neuvostoliiton kesken solmittiin 19.9.1944, saksalaiset irtaantuivat Oulusta tuhoja tekemättä.
Sotien jälkeen suurimman muuttajaryhmän muodosti Neuvostoliitolle luovutetuilta alueilta saapunut siirtoväki.
Terva- ja lohikaupungista sukeutuu yliopisto- ja teknologiakaupunki
Oulun yliopiston toiminta alkoi vuonna 1959. Yliopistolla oli keskeinen vaikutus teollisuuden ja erilaisten palvelutyöpaikkojen sekä väestön kasvuun. Vuoden 1965 Oulusta tuli joksikin aikaa pinta-alaltaan Suomen suurin kaupunki, kun Oulujoen kunta kokonaisuudessaan ja Pateniemi Haukiputaalta liitettiin Ouluun.
Vuoden 1990 alussa kaupungin väestömäärä nousi yli 100 000 hengen. Oulu oli väestöltään maan 6. suurin kaupunki. Kaksi vuotta myöhemmin viides ajoneuvoliikennettä välittävä silta yli Oulujoen valmistui, ja sen myötä viimeinen yleisessä käytössä ollut lossi Oulun kaupungin alueella lopetti liikennöimisen. Asukasluku kasvoi vuosikymmenellä nopeasti, ja vuonna 2000 ylittyi 120 000 asukkaan raja. Nykyään Oulu onkin Pohjois-Suomen suurin kaupunki, ja se tunnetaan huipputeknologian kansainvälisesti merkittävänä osaamiskeskuksena.